Lankojen kasvivärjäämisen tuloksia

 Heipä hei, pitkästä aikaa! Täytyy myöntää, että täysin unohdin tämän blogin hetkeksi. Onneksi tämä on tämmönen ekstra ilmaisu paikka itselleni, ei mitään paineita. 

Kesällä laitoin lankoja purkkivärjäykseen kuukaudeksi ja tässä olisi nyt kuvia lopputuloksista. 

Toisessa purkissa oli koivun lehtiä ja lupiinin varsia ja toisessa lupiinin kukkia. Nämä menivät pari kertaa homeeseen ja mietin vaikuttiko se värin muodostumiseen...? 

Mutta tässä on lopputulos (vihreämpi taisi olla lupiinin kukista):

Näistä ei tullut ollenkaan mitä odotin... Odotin koivun lehdistä kirkkaampaa vihreää ja lupiininkuksita liilahtavaa/sinertävää. En tiedä mitä tapahtui, mutta hauska kokeilu.

Josta jatkoin seuraavaan kokeiluun, eli kelta- ja punasipulin kuoriin. Laitoin niitä kerroksittain, sekaisin purkkiin langan kanssa ja tästä tuli ihanan värinen. Livenä vielä parempi kuin kuvissa, mutta tykkään miten "epätasaisesti" väri levittyi ja jotkut kohdat jäivät ilman väriä kokonaan. Ajattelin tehdä toisenkin kerran tämän tyylisen, ehkä heitän joukkoon avokadon kuoria ja siemeniä, katsotaan.

Terkuin Tiia

Hurahdin pipoihin

 Nyt olen jo kaksi pipoa neulonut ja loppua ei näy! Nämä on niin helppo, mukava ja nopea tehdä, että moni tuttava saattaa aavistaa mitä joulupaketista löytyy tänä vuonna. 

Ensimmäisen pipon tein langasta, joka on pyörinyt minulla noin kymmenisen vuotta. Aran lana Grossa - lanka on pehmeää ja sitä oli helppo työstää.

"Kokeilu"pipon jälkeen uskalsin neuloa Viking Garenin alpakka langasta toisen pipon. Tämän tein hieman pidemmäksi kuin ensimmäisen. Lankaa jäi sen verran yli, että siitä riitti vielä neulepantaan. 

Ensimmäinen villapaitani

 Sain valmiiksi villapaidan! Kyseessä on ensimmäinen koskaan neulomani villapaita. Tämän tekeminen oli ihana seikkailu! Oli jännittävää nähdä miten silmukoista alkoi muodostua kokonainen oikea vaate. Islantilaiset neuleet ovat ehdottomasti koukuttavia ja tämä ei jää viimeiseksi villapaidakseni.

Villapaitaan käytin seitsemän veljestä lankaa ja ohje oli kirjasta Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat - GOA malli. Vaihdoin mallin värit kotoa löytyviin lankoihin ja jätin muutaman kuvio kerroksen pois yläreunasta. Muutama kohta (kuten kainalot) tekisin eri tavalla, mutta over all olen hyvin tyytyväinen ensimmäiseen villapaitaani. 

Villi yrtit ja rikkaruohot teeksi

 Monet kerrat iltaisin olen kaivannut yrttiteetä, mutta en ole pitkään aikaan raaskinut ostaa kaupasta. Houkuttelevan kuuloiset sekoitteet ovat välillä maksaneet yli viisi euroa ja kun luen ainesosia: maitohorsmaa, vadelman lehtiä ja mustaherukan lehtiä... aloin miettimään, että näitähän kasvaa ilmaiseksi takapihallani, voisin itse kokeilla kuivattaa teetä!

Niinpä tutkin internetin ihmeellisestä maailmasta mitä voi kerätä, milloin, miten kuivattaa ja millaisia sekoitteita niistä voi tehdä. Ihmettelen, miksen aiemmin ole aloittanut kuivaamaan omia tee aineksia! No, kerta se on ensimmäinenkin. Ja olen iloinen, että keksin tähän puuhaan ryhtyä ajoissa kesän aikana. Talven hiipiessä minulla onkin oma villapaita ja omat yritti teet. 

Pengoin äitini kasvikuivurin esiin ja olen tähän mennessä kuivattanut: villi vadelman lehtiä, maitohorsman lehtiä ja kukkia, mustaherukan lehtiä, siankärsämön kukkia, mesiangervon lehtiä sekä puna- ja valkoapilan kukkia. 

Tarkoitus olisi kuivattaa vielä yrttejä kuten: sitruunamelissaa ja minttua. Kamomillat myös kasvavat vielä puutarhassa. 

Tämä on ollut todella mukavaa ja mielenkiintoista puuhaa. En aloittaessani tiennytkään miten monia hyötykasveja pihassa kasvaa rikkaruohoina. Voikukastakin saa vaikka mitä! Tästä tulee ehdottomasti jokavuotinen tapa. Nyt saan iltaisin edullista, terveellistä ja ekologista teetä!

Olen aikoinaan kerännyt myös vuorenkilven ruskeita lehtiä ja antanut kuivua kokonaan. Niistä saa mongolialaista teetä/siperian teetä. Sitä kannattaa rohtomaisesti juoda vain silloin tällöin, mutta antaa paljon energiaa ja on todella helppo juoma kerätä ja valmistaa.

Terveisin Tiia

Islantilainen neulepaita jatkuu

 Olen kesällä ehtinyt neuloa villapaitaa yllättävän paljon. Välipäivitykset ovat jääneet vähemmälle, mutta tässä vihdoin ollaan. Kokeilin olisiko hihat ja alaosa pituuksiltaan hyvät ja yhdistin ne.

Yhdistämisen jälkeen pääsin vihdoin aloittamaan kauan odottamani kuvioneuleen. 

Vaikka värejä oli monta kuvio on ollut yllättävän helppo ja virheitä tullut vähän ollakseen ensimmäinen kuvioneuleeni. Vaihdoin mallissa olleet värit omiin lemppareihin, siinä on saanut hetkittäin pähkäillä missä järjestyksessä mitäkin halusin, mutta olen ollut tyytyväinen. 

Palaan taas pian päivityksen kera! Mukavaa kesää! 
Terveisin Tiia

Vanha nuori juhannus

Saavuin viettämään juhannusta vanhempieni mökillä. Paikka on kaunis ja rauhallinen luoto, täällä sielu tuntuu aina lepäävän. Rauha ja inspiraatio valtaavat mieleni. Luin kirjan, joka sopi täydellisesti näille kesäpäiville ja tähän paikkaankin!

Tove Janssonin Kesäkirja - ahh! Kerrassaan hurmaava teos. Uppouduin täysin tämän lukemiseen. Tarina isoäidistä ja pienestä tytöstä herätti nostalgisia tunteita. Se tuntui samaan aikaan uudelta, mutta tutulta ja samaistuttavalta. Jansson kuvailee suuria kuin pieniä tapahtumia, tunteita ja asioita niin aidosti, jopa paikoittain raa'asti, että tarina saa hymyilemään ja itkemään. Tarina koskettaa sisälläni asuvaa pientä lasta, sekä joka päivä vanhenevaa minääni. Se saa kaipaamaan lapsuuden huolettomuutta ja suuria pieniä murheita, silti odottamaan harmaantuvia hiuksia ja kasvavaa viisautta. Tarina itsessään tuntui kuin sen sielu olisi samaan aikaan ollut pieni lapsi, sekä vanha mummi. 

Meri ja saaristo ovat aina olleet osa elämääni. Tätä kirjaa lukiessa oli helppo tuntea aivan kuin olisi itsekin paikalla tarinan kohtauksissa. Voisin haistaa kuvaillun meren, kuulla miten tuuli keinuttaa soutuvenettä. Maistaa suolan vedessä. Lukiessani ajattelin, miten hienosti Jansson on onnistunut kuvailemaan kesäistä saaristoelämää. Moni voi samaistua ja muistella omaa elämäänsä. Kirja nosti pinnalle myös monia suomalaisuuden asioita, joista pidän. Voin myös kuvitella miten kutkuttava tämän lukeminen on ollut ulkomaalaisille ja millaisen kuvan se on värittänyt suomalaisista kesistä saaristossa. 

Janssonin kirjoitustyyli saa melkein kateelliseksi ja toivoisin, että osaisin kuvailla lukukokemustani yhtä upeasti. Mutta loppuun voin vain sanoa, miten kiitollinen olen tämän kirjan olemassaolosta. Tämän lukemisesta tulee ehdottomasti joka kesäinen perinne. 

Tästä on hyvä jatkaa kesää! 

Terveisin: Tiia

Lankoihin väriä luonnosta

 Koska minullahan ei vielä ollut yhtään projektia kesken niin päätin aloittaa niitä lisää! Tai no, ehkä tätä voi sanoa keskeneräisen projektin jatkamiseksi, sillä langat ovat odottaneet värjäystä jo reilut kymmenen vuotta. Silloin ensimmäisen kerran värjäsin lankoja kasviväreillä ja siitä asti on ollut tarkoitus värjätä lisää. Käsityö innostuksessani päätin, että nyt on hyvä aika ryhtyä tuumasta toimeen.

Tutustuin itselleni uuteen konseptiin, nimittäin purkkivärjäämiseen. Tässä prosessissa kaikki ainekset laitetaan käytännössä samaan purkkiin ja jätetään useaksi viikoksi tekeytymään. Kuulosti yhtä helpolta kuin yhden padan reseptit! Halusin kokeilla ja etsin lasipurkit kellarista, otin vanhat lankavyyhdet esiin, keräsin kasveja ja ostin alunan. 

Seurasin ja sovelsin Punomon purkkivärjäyksen ohjeita ja kurkin muitakin ohjeita netistä. Käytin lupiinin kukkia luodakseni sinistä lankaa ja koivunlehtiä ja lupiinin varsia luodakseni vihreän kellertävää lankaa. Laitoin yhteen pieneen purkkiin kokeeksi myös jäkälää, josta pitäisi myös tulla sinertävää väriä...vai olikohan se harmaan sävyjä. Mutta kokeeksi laitoin kuitenkin. 

Nyt saa jännityksellä odottaa 3-4 viikkoa kun värit tekeytyvät purkissa sen sijaan, että olisi ensin purettanut langat, keittänyt väriliemen ja sitten vasta värjännyt langat. Toki haluan sitäkin tekniikkaa kokeilla vielä joskus uudestaan, mutta tällä kertaa iski innostus tähän värjäystekniikkaan. Vaikka tässä menee enemmän aikaa lopputuloksen saamiseen, aktiivista työskentelyaikaa oli huomattavasti vähemmän.

Samana iltana näki jo veden muuttavan väriä, seuraavana päivänä vielä enemmän. Tulee olemaan hauskaa seurata miten värit kehittyvät. Päivitän tänne viimeistään tuloksia.

Värikkäin terveisin Tiia