Vanha nuori juhannus

Saavuin viettämään juhannusta vanhempieni mökillä. Paikka on kaunis ja rauhallinen luoto, täällä sielu tuntuu aina lepäävän. Rauha ja inspiraatio valtaavat mieleni. Luin kirjan, joka sopi täydellisesti näille kesäpäiville ja tähän paikkaankin!

Tove Janssonin Kesäkirja - ahh! Kerrassaan hurmaava teos. Uppouduin täysin tämän lukemiseen. Tarina isoäidistä ja pienestä tytöstä herätti nostalgisia tunteita. Se tuntui samaan aikaan uudelta, mutta tutulta ja samaistuttavalta. Jansson kuvailee suuria kuin pieniä tapahtumia, tunteita ja asioita niin aidosti, jopa paikoittain raa'asti, että tarina saa hymyilemään ja itkemään. Tarina koskettaa sisälläni asuvaa pientä lasta, sekä joka päivä vanhenevaa minääni. Se saa kaipaamaan lapsuuden huolettomuutta ja suuria pieniä murheita, silti odottamaan harmaantuvia hiuksia ja kasvavaa viisautta. Tarina itsessään tuntui kuin sen sielu olisi samaan aikaan ollut pieni lapsi, sekä vanha mummi. 

Meri ja saaristo ovat aina olleet osa elämääni. Tätä kirjaa lukiessa oli helppo tuntea aivan kuin olisi itsekin paikalla tarinan kohtauksissa. Voisin haistaa kuvaillun meren, kuulla miten tuuli keinuttaa soutuvenettä. Maistaa suolan vedessä. Lukiessani ajattelin, miten hienosti Jansson on onnistunut kuvailemaan kesäistä saaristoelämää. Moni voi samaistua ja muistella omaa elämäänsä. Kirja nosti pinnalle myös monia suomalaisuuden asioita, joista pidän. Voin myös kuvitella miten kutkuttava tämän lukeminen on ollut ulkomaalaisille ja millaisen kuvan se on värittänyt suomalaisista kesistä saaristossa. 

Janssonin kirjoitustyyli saa melkein kateelliseksi ja toivoisin, että osaisin kuvailla lukukokemustani yhtä upeasti. Mutta loppuun voin vain sanoa, miten kiitollinen olen tämän kirjan olemassaolosta. Tämän lukemisesta tulee ehdottomasti joka kesäinen perinne. 

Tästä on hyvä jatkaa kesää! 

Terveisin: Tiia