Opin neulomaan noin 15 vuotiaana. Olen neulonut lähinnä sukkia, muutamia lapasia ja kaulureita. Äitini oppi neulomaan pari vuotta sitten, noin 57 vuotiaana. Ihailin ja edelleen ihailen miten hän päättäväisesti aloitti neulomaan ja aloitti vielä alpakka villapaidasta! Tästä inspiroituneena aloitin myös neulomaan villapaitaa...omasta päästä...ja se päätyi 'keskeneräisten käsitöiden laatikkoon'. Mutta se odottaa rauhassa siellä, jonain päivänä siitä voi kehittyä villapaita tai jotain muuta.
Tänä keväänä ajatus neulepaidasta hiipi uudelleen mieleeni. Ajattelin, että jos en itse sellaista saa aikaan niin ehkä äiti neuloisi minulle. Hän ei riemastunut kun ehdotin islantilaista neuletta, kuvioneulontaa hän ei ole vielä opetellut. Ja jotenkin mieleni teki myös itse opetella neulomaan neulepaita, edes yksi kerran elämässäni. (En vielä tässä kohtaa tiennyt miten koukuttavaa puuhaa se onkaan). Lainasin kirjastosta ohjekirjoja ja selasin niitä. Löysin Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat - kirjasta Goa -mallin.
Ja niin aloin neulomaan, ensin hihat ja sitten vartaloa alhaalta ylöspäin. Sitten hihat ja vartalo on tarkoitus yhdistää ja kuvioneuleen osuus alkaa. Aluksi olisin kovin halunnut aloittaa neulomaan kuviota, mutta ehkä näin oli parempi. Nyt jännittävin osuus jää viimeiseksi ja on jotain jota odottaa.
Terveisin Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti